Kauhea, kauhea valtionvelka
Ajoittain Suomessa julkisuudessa pelotellaan Kreikan tiestä ellei valtion lainanottoa saada hallintaan. Presidenttiä myöden paheksutaan, kuinka sysäämme omat sotkumme lapsiemme maksettavaksi jatkuvalla velkaantumisellaja kaikkien pitäisi kiristää vyötä, jotta velanotto saadaan hallintaan. Asian lähempi tarkastelu paljastaa vallitsevan käsityksen Suomen valtionvelasta pääosin harhoista ja tietämättömyydestä johtuvaksi todellisuuden rajuksi vääristelyksi.
Velka on rahoitustyökalu, jota on käytetty siitä lähtien, kun luolamies sai naapurilta marjoja ja lupasi korvauksena toimittaa vastaavan palveluksen seuraavana päivänä tälle. Valtiontaloudessa velka toimii pääosin samalla tavalla, mutta erojakin on. Koron määräytyminen on erilaista ja mikäli valtiolla on oma keskuspankki, pystyy se myös painattamaan tarvittaessa lisää rahaa itselleen (Suomessa ei onnistu yksin, mutta euroalueella yhteisesti).
Valtiontaloudessa velalla on keskeinen rooli vastasyklisessä taloudenhoidossa. Toisin sanoen hyvinä aikoina säästetään (tai saadaan ainakin velka suhteessa bruttokansantuotteeseen pienenemään) ja pidetään menojen kasvu kurissa. Taantuman iskiessä rahoitetaan rakennemuutoksia, kysyntää ja tarjontaa tarvittaessa rajustikin velkarahalla. Lisäksi yllättävissä menoissa velka on ystävä kuten luonnonkatastrofien ja sotien aikana.
Viereisestä kuvaajasta käy esille Suomen valtionvelan nimellisarvon kehitys vuodesta 1990 lähtien päättyen 2013 ennusteisiin. Valtionvelka on nimellisarvon mukaisesti ennätyskorkealla ja lähestyy 100 miljardia euroa nopeasti. Entä korkomenot? Kuten kuvaajasta näkyy, ne ovat velan nopeasta kasvusta (2008-13) huolimatta jopa laskeneet. Vuosien 2008-2013 aikana velan absoluuttinen määrä on kasvanut kaksi kolmasosaa, mutta samaan aikaan korkomenot ovat laskeneet kuudenneksen. Viime vuonna ja arviolta tänä vuonna korkomenot ovat noin 1,9 miljardia euroa vuositasolla. Mainittakoon, että valtion rahoitustuotot 2012 marraskuun loppuun mennessä olivat noin 2,2 mrd eli korkomenoja suuremmat. Valtion rahoitusomaisuus ja kansallisvarallisuus oli 2012 lopussa 59,6 mrd euroa. Kun vielä lasketaan hätävaravarat valtiontalouden kannalta eli eläkerahastot – 143,3 mrd euroa kesäkuun 2012 lopussa – mukaan on valtiontalous reippaasti velaton (toisin sanoen nettovelka on selkeästi negatiivinen).
Viereisestä kuvaajasta käy esille valtionvelan ja korkomenojen suhde bruttokansantuotteeseen, mikä on absoluuttisia numeroita huomattavasti tärkeämpi valtiontalouden kestävyyden kannalta. Yllätys, yllätys: tilanne näyttää paljon paremmalta. Velkasuhde eli valtionvelka jaettuna bruttokansantuotteella (43,2% vuonna 2012) ei olekaan räjähtänyt käsiin, vaikka valtion budjettialijäämät ovat olleet huomattavia Suuren finanssikriisin jälkeisenä aikana. Lisäksi korkomenot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat jopa 90-luvun lamaa edeltävällä tasolla, jolloin valtionvelan osuus bkt:sta oli lähes viidennes nykyisestä!
Korkomenojen suhteellinen osuus on tarkasteluvälillä 2,5% bkt:sta. Nyt tuo osuus on yhden prosentin luokkaa. Miksi korkomenot alenevat, vaikka valtionvelka kasvaa? Ensinnäkin valtio on kierrättänyt vanhat korkeampi korkoiset valtionlainat tehokkaasti kriisin aikana uusiin alempi korkoisiin. Miksi Suomen valtionlainojen markkinakorot ovat sitten ennätysalhaisia (1,605% kymmenen vuoden ja 0,563% viiden vuoden joukkovelkakirjalle 1.3.2012)? Päätekijät ovat EKP:n alhainen ohjauskorko ja erityisesti sen ostot euroalueen ongelmamaiden joukkovelkakirjoissa sekä pankkisektorin tukeminen. Lisäksi markkinat näkevät Suomen talouden kestävyyden ja rakenteet erittäin vahvoiksi verrattuna muihin maailman maihin. Toisin sanoen, vaikka Suomen taloudessa on riskejä eikä suunta ole oikea, on muualla vielä suurempia ongelmia.
Suomella on nyt hyvä tilaisuus kääntää nykytalouspolitiikan kurssi ja talouden perusfundamentteihin eli keynesiläiseen elvytykseen taantumassa (oikearakenteiset menolisäykset ja veronalennukset). Nykyinen tiukan talouskurin politiikka ei luo kasvua, kasvattaa velkasuhdetta myös pitkällä aikavälillä ja murentaa ennen pitkään markkinoiden luottamuksen (jatkuvat odotuksien alittamiset valtiontaloudessa). Velkasuhdetta hoidetaan pienemmäksi nousukaudella kuten Suomessa ennen finanssikriisiä (ks. kuvaaja vieressä). Tuolloin nykyinen presidentti perään kuulutti oikeaoppisesti vieläkin kovempaa velanmaksua, mutta nykytilanteessa tiukka talouskuri on myrkkyä.
Suomen tilanne lainamarkkinoilla suhteessa muihin maihin ei tule lähivuosina juuri muuttumaan eikä EKP kiristä rahapolitiikkaansa ennen kuin euroalue alkaa elpyä. Silloin Suomessakin on talouskasvu riittävää, jotta velkasuhde pysyy maltillisena ja lähtee lopulta laskuun. Vuoteen 2025 asti Suomen valtionlainoista erääntyy näillä näkymin vajaan kuuden miljardin euron edestä valtionlainoja vuositasolla (lähde Debt Management Annual Review 2012, Valtiokonttori). Mikäli Suomen valtionlainojen korot nousevat esimerkiksi kuluvan vuosikymmenen loppupuolella nopeasti 6%:iin, tarkoittaa se 330-350 miljoonan euron lisäystä per vuosi Suomen korkomenoihin (huomioimatta uuden nettolainanoton tarvetta). Tässä erittäin epätodennäköisessä skenaariossa korkomenot voisivat tällöin 2020 luvun alkupuolella kaksinkertaistua neljän miljardin paikkeille. Tämä skenaario siis edellyttäisi mm. Suomen talouden rakenteiden ja kestävyyden nopeaa rapautumista suhteessa muihin maihin. Pelkkä euron hajoaminenkaan tuskin riittäisi.
Nykyisessä masentuneessa taloudessa valtionvelan ylidramatisointi ja populistinen politisointi pitäisi lopettaa. Keskustelu pitäisi painottua talouskasvua ja kysyntää kasvattavaan talouspolitiikkaan sekä EKP:n ekspansiivisempaan rahapolitiikkaan tähtäävään lobbaukseen. Myös euroalueen on muutettava fiskaalipolitiikkaansa ongelmamaita myöden, mikä taas ei onnistu ilman komission ja rankaisijamaiden kuten Saksan poliittista muutosta. Nykyinen tiukan talouskurin fiskaalipolitiikka euroalueella on jo aiheuttanut tupla-v-liikkeen talousalueella eli uuden taantuman. Oikealla vastasyklisellä talouspolitiikalla jo menetetty talouskasvu viime vuosilta olisi kääntänyt velkasuhteet laskuun suurimmassa osassa Euroopan maista mukaan lukien Suomessa.
PS. Mainitsinko muuten, että Suomen nettokorkomenot ovat OECD maiden kolmanneksi pienimmät suhteessa bruttokansantuotteeseen. Silti valtionvelasta saadaan Suomessakin maailmanlopun asia.
Mistä kasvu valtion tuleville veloille,siinäpä on päivän kysymys kun kaikki teollisuus valuu ulos Suomesta.Angrybirds ei todellakaan pistä Suomea nousuun ja jopa pieni velka voi olla mahdoton hoitaa jos ei sitäkään rahaa löydy takaisinmaksuun.Suomessa on paha murros menossa ja tätä sisukansaa ei ole olemassakaan enään joka talvisodan hengessä on valmis taistelemaan uuteen nousuun niin pelkään että aikaisemmista käyristä ei apua tuleviin velka ongelmiin.Tämän päivän motto Suomessa vapaaika,downshiftaminen,harrastukset,kaikki tuet mitä on käytetään ja ihan viimeiseksi työnteko jos on pakko.Näillä luottoarvoilla en lainaisi rahaa Suomelle.
Ilmoita asiaton viesti
Talouskasvussa tuottavuuden kehitys on tärkeä tekijä (teknologian kehitys erityisesti keskiössä). Vaikka useammassa kehittyneessä taloudessa tehtyjen työtuntien määrä on laskussa on tuottavuus kehittynyt nopeammin. Suomessa tehtyjen työtuntien määrä suhteellisen hyvä verrattuna muihin kehittyneisiin talouksiin ja tilanne on toistaiseksi vakautunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana 1700 tunnin paikkeille.
Downshiftaaminen ei ole kansantalouden kannalta kiva asia. Ehkä se voi auttaa joissakin tilanteissa tuottavuuden paranemiseen, mutta en ole tästä juuri tutkimuksia lukenut.
Edellä mainitut asiat ovat tärkeitä kansantalouden kannalta, mutta mitään hälyyttävää niissä ei vielä ole.
Ilmoita asiaton viesti
Elvytyksessä aina riskinsä.Entäs jos Eurokriisi vaan syvennee ja kestää jopa yli 10 vuotta niin silloin ei kyllä Suomenkaan talous lähde nousuun.Fifty sixty riskillä mentäisiin ja lopputulos olisi katastroofi,sen takia on valittu säästöjen tie kun riskit on pienemmät ja euron tulevaisuus aivan vaakalaudalla koko ajan.Mene ja tiedä.
Ilmoita asiaton viesti
Nykypolitiikalla sen syveneminen on jo selviö, tai ainakin pitkittyminen. Käsittämättömästi tämän politiikan arkkitehdit kriisin alussa heittivät 75 vuoden todistetusti onnistuneet talouspoliittiset lääkkeet kriisin vastaukseen kankkulan kaivoon ja vastasivat 30-luvun alun Weimarin tasavallan tapaan tiukalla talouskurilla taantumaan. Eurojohtajat reagoivat kuten markkinat: panikoiden.
Weimarin tasavallan loppuvaiheessa Suuren laman (Great Depression) talousvaikeuksiin Saksassa vastattiin palkankorotuksia jäädyttämällä, leikkaamalla soliaaliturvaa ja ylläpitämällä rajua likviditeettiansaa. Talous kurjistui entisestään ja mahdollisti ääriliikkeiden nousun. Seurauksena oli poliittinen kaaos, josta valtaan nousi Hitler.
Eurooppa tuskin näkee uutta Hitleriä nykyisen kriisin ja sitä pahentavan politiikan seurauksena, mutta vaikutukset poliittiseen vakauteen ja nationalismiin ovat selvästi nähtävissä.
Jos todennäköisyyksistä puhutaan, luottaisin taloushistorian ja teorian oppeihin ennemmin kuin luottamuskeijuihin tai muihin satuolentoihin, joita kukaan ei ole nähnyt. Taloustutkimukset kuten IMF:n analyysi käytettyjen fiskaalikertoimien virheellisyydestä kertoo laskennallisesti nykypolitiikan vähentäneen talouskasvua (toisin sanoen ilman nykypolitiikkaa talouskasvu olisi jo kääntynyt euroalueella selkeästi kasvuun) ja sen sijaan, että budjettivajeet olisivat kyseisellä talouspolitiikalla pienentyneet, ovat vaikutukset olleet negatiivisia budjettivajeisiin maissa, joissa on käytetty tiukkaa talouskuria (pois lukien Irlanti).
Riskien hallinta ja talouspolitiikka pitää perustua talousteorioihin, joilla on selkeä empiirinen todistusaineisto. Nykypolitiikalla sitä on. Ne vain todistavat sen vääräksi. Kärsijöinä ei ole vain poliitikkojen ylpeys vaan kymmenet miljoonat ahdinkoon ajautuneet eurooppalaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttisi Weimarin talouden tilasta 1930-luvulla ei kerro koko totuutta. Kannattaisi tarkastella mitä siellä tehtiin kun hyperinflaatiosta haluttiin päästä eroon 1920-luvulla. Siellä lopetettiin mm. rahan painaminen. Asiasta on tiivistelmä wikipediassa ”Weimarin tasavalta” ja muuten löytyy selitys mainitsemillesi asioille. Natsien (eli kansallissosialistien) valtaannousu perustui muutenkin yleiseurooppalaiselle sosialismin aatesuuntien nousulle suuren laman aikaan.
Mitä tulee Keynesiläisyyteen niin Keynesiläisyyden toimivuudesta on todella vähän todisteita ja se tuppaa – koska päätökset tehdään poliittisin perustein eikä markkinoihin perustuen – johtamaan aika laihoihin tuloksiin. Ja ei, FDR:n suuren laman käsittely ei vakuuta nykytiedon valossa.
Suosittelen mielummin lukemaan klassista talousliberalismia, Frederick Hayekin ja Milton Friedmania kuin Keynesiä.
Lisäksi moni poliitikko, joka julistautuu Keynesiläiseksi ei käytä keinoja jota Keynes itse suositteli esim. nousukauden aikana.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt tiedä ihan, mihin suuntaat kritiikin Weimarin tasavaltaan liittyvässä kommentissani. 1920-luvun alun hyperinflaatioon kommentoin setelipainatukseen liittyvässä blogimerkinnässäni. Weimarista, Suuresta lamasta ja FDR:stä voisi kyllä kirjoittaa laajemminkin.
Natsien nousu ei tietenkään selity pelkästään Kansleri Brüningin virheistä 30-luvun alun Weimarin tasavallassa, mutta ne vahvasti mahdollistivat osaltaan näiden nousun valtaan. Brüningillä oli sinänsä menestyksekäs vaikutus sotakorvausvelkojen maksuun, mikä tosin laukesi käsiin jenkkien muuttaessa mieltään Suuren laman kuohuissa.
Väitätkö tosiaan, ettei Keynesiläisyyden toimivuudesta ole paljoakaan todisteita viimeisen 75 vuoden ajalta?
Milton Friedmania voin myös itse suositella ja tutustumista Frederick Hayekiin, mutta John Maynard Keynesiä ei voi sivuuttaa kansantalouteen perehtyessä.
Poliitikoilla on tosiaan ilmennyt ongelma puolittaisesta keynesiläisyydestä. Elvytystä on usein tehty taantumassa, mutta myös virheellisesti nousukaudella, jolloin tiukka talouskuri on tuntunut unohtuvan.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikessa mutta Suomen talouden kohdalta ongelma on se että meillä ei minkäänlaista vaikutusvaltaa Eu politiikkalle joka on säästöjen ohjelma huippussaan.Ja tämä kaikki vaikkuttaa myös negatiivisesti meidän kasvustrategiaan ja tosin Suomi ollut kovastikin Saksan kanssa samaa mieltä tästä hengiltä säästämisen taktiikkasta.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Tässä ollaankin hankalimman kysymyksen äärellä. Aikaisemmassa kommentissani puhuin fiskaalikertoimista ja laitoin pari linkkiä tutkimuksiin. Fiskaalikertoimilla on myös kasautuva vaikutus taantuneessa taloudessa. Toisin sanoen useamman vuoden harjoitetut säästöt ja veronkorotukset kasautuvat (niiden negatiivinen kesto jakautuu useammalle vuodelle, kun nousukaudella niiden vaikutus kestää pitkälti vain vuoden) yhteisvaikutukseltaan suuremmaksi. Siksi säästölinja pitäisi lopettaa mahdollisimman pian, jotta tehdyn politiikan haitat minimoitaisiin.
Toinen on sinun puhumasi spill-over-vaikutus eli muiden euromaiden harjoittaman tiukan talouskurin vaikutus Suomen talouteen, vaikka me vaihtaisimme kurssia. Edeltävässä brittien National Institute of Economics and Social Researchin tutkimuksessa kyseinen spill-over-vaikutus on suuruudeltaan Suomessa noin 1,75% negatiivisesti bkt:een ja viime vuonna oli 1,5%.
Silti Suomen kannalta on parempi kääntää kurssi, vaikka edeltävä yhteisvaikutus painaa Suomen bruttokansantuotetta. Suomella on siihen varaa ja käännös vaikuttaisi nykypolitiikkaa paremmin Suomen talouteen, jolloin Saksa ja muut tiukan talouskurin kannattajat näkisivät vaihtoehdon hedelmät (joskin yhteisvaikutuksen takia maltillisempana). Nykypolitiikan kurssin on pakko vaihtua muutaman vuoden sisällä.
Tämä on kuitenkin poliittista utopiaa, kun Kataisen hallitus ei uskalla poiketa Saksan linjasta eikä Suomi ole pahemmin viime vuosikymmeninä ollut talouspolitiikassa muutenkaan edellä kävijä missään. Suomen, mutta varsinkin ongelmamaiden pahimpana riskinä nykypolitiikassa on rakenteellisen pitkäaikaistyöttömyyden lisääntyminen, mikä luo pitkäaikaisen jarrun talouskasvuun (muutenkin jo haasteellista demografiamuutosten takia). Sitä, kun on vaikea poistaa ilman mittavia panostuksia julkiselta puolelta toimin, jotka helposti nostavat inflaatiota.
Ilmoita asiaton viesti