Kauhea, kauhea valtionvelka

Ajoittain Suomessa julkisuudessa pelotellaan Kreikan tiestä ellei valtion lainanottoa saada hallintaan. Presidenttiä myöden paheksutaan, kuinka sysäämme omat sotkumme lapsiemme maksettavaksi jatkuvalla velkaantumisellaja kaikkien pitäisi kiristää vyötä, jotta velanotto saadaan hallintaan. Asian lähempi tarkastelu paljastaa vallitsevan käsityksen Suomen valtionvelasta pääosin harhoista ja tietämättömyydestä johtuvaksi todellisuuden rajuksi vääristelyksi.

 

Velka on rahoitustyökalu, jota on käytetty siitä lähtien, kun luolamies sai naapurilta marjoja ja lupasi korvauksena toimittaa vastaavan palveluksen seuraavana päivänä tälle. Valtiontaloudessa velka toimii pääosin samalla tavalla, mutta erojakin on. Koron määräytyminen on erilaista ja mikäli valtiolla on oma keskuspankki, pystyy se myös painattamaan tarvittaessa lisää rahaa itselleen (Suomessa ei onnistu yksin, mutta euroalueella yhteisesti).

 

Valtiontaloudessa velalla on keskeinen rooli vastasyklisessä taloudenhoidossa. Toisin sanoen hyvinä aikoina säästetään (tai saadaan ainakin velka suhteessa bruttokansantuotteeseen pienenemään) ja pidetään menojen kasvu kurissa. Taantuman iskiessä rahoitetaan rakennemuutoksia, kysyntää ja tarjontaa tarvittaessa rajustikin velkarahalla. Lisäksi yllättävissä menoissa velka on ystävä kuten luonnonkatastrofien ja sotien aikana.

 

Viereisestä kuvaajasta käy esille Suomen valtionvelan nimellisarvon kehitys vuodesta 1990 lähtien päättyen 2013 ennusteisiin. Valtionvelka on nimellisarvon mukaisesti ennätyskorkealla ja lähestyy 100 miljardia euroa nopeasti. Entä korkomenot? Kuten kuvaajasta näkyy, ne ovat velan nopeasta kasvusta (2008-13) huolimatta jopa laskeneet. Vuosien 2008-2013 aikana velan absoluuttinen määrä on kasvanut kaksi kolmasosaa, mutta samaan aikaan korkomenot ovat laskeneet kuudenneksen. Viime vuonna ja arviolta tänä vuonna korkomenot ovat noin 1,9 miljardia euroa vuositasolla. Mainittakoon, että valtion rahoitustuotot 2012 marraskuun loppuun mennessä olivat noin 2,2 mrd eli korkomenoja suuremmat. Valtion rahoitusomaisuus ja kansallisvarallisuus oli 2012 lopussa 59,6 mrd euroa. Kun vielä lasketaan hätävaravarat valtiontalouden kannalta eli eläkerahastot – 143,3 mrd euroa kesäkuun 2012 lopussa – mukaan on valtiontalous reippaasti velaton (toisin sanoen nettovelka on selkeästi negatiivinen).

 

Viereisestä kuvaajasta käy esille valtionvelan ja korkomenojen suhde bruttokansantuotteeseen, mikä on absoluuttisia numeroita huomattavasti tärkeämpi valtiontalouden kestävyyden kannalta. Yllätys, yllätys: tilanne näyttää paljon paremmalta. Velkasuhde eli valtionvelka jaettuna bruttokansantuotteella (43,2% vuonna 2012) ei olekaan räjähtänyt käsiin, vaikka valtion budjettialijäämät ovat olleet huomattavia Suuren finanssikriisin jälkeisenä aikana. Lisäksi korkomenot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat jopa 90-luvun lamaa edeltävällä tasolla, jolloin valtionvelan osuus bkt:sta oli lähes viidennes nykyisestä!

 

Korkomenojen suhteellinen osuus on tarkasteluvälillä 2,5% bkt:sta. Nyt tuo osuus on yhden prosentin luokkaa. Miksi korkomenot alenevat, vaikka valtionvelka kasvaa? Ensinnäkin valtio on kierrättänyt vanhat korkeampi korkoiset valtionlainat tehokkaasti kriisin aikana uusiin alempi korkoisiin. Miksi Suomen valtionlainojen markkinakorot ovat sitten ennätysalhaisia (1,605% kymmenen vuoden ja 0,563% viiden vuoden joukkovelkakirjalle 1.3.2012)? Päätekijät ovat EKP:n alhainen ohjauskorko ja erityisesti sen ostot euroalueen ongelmamaiden joukkovelkakirjoissa sekä pankkisektorin tukeminen. Lisäksi markkinat näkevät Suomen talouden kestävyyden ja rakenteet erittäin vahvoiksi verrattuna muihin maailman maihin. Toisin sanoen, vaikka Suomen taloudessa on riskejä eikä suunta ole oikea, on muualla vielä suurempia ongelmia.

 

Suomella on nyt hyvä tilaisuus kääntää nykytalouspolitiikan kurssi ja talouden perusfundamentteihin eli keynesiläiseen elvytykseen taantumassa (oikearakenteiset menolisäykset ja veronalennukset). Nykyinen tiukan talouskurin politiikka ei luo kasvua, kasvattaa velkasuhdetta myös pitkällä aikavälillä ja murentaa ennen pitkään markkinoiden luottamuksen (jatkuvat odotuksien alittamiset valtiontaloudessa). Velkasuhdetta hoidetaan pienemmäksi nousukaudella kuten Suomessa ennen finanssikriisiä (ks. kuvaaja vieressä). Tuolloin nykyinen presidentti perään kuulutti oikeaoppisesti vieläkin kovempaa velanmaksua, mutta nykytilanteessa tiukka talouskuri on myrkkyä.

 

Suomen tilanne lainamarkkinoilla suhteessa muihin maihin ei tule lähivuosina juuri muuttumaan eikä EKP kiristä rahapolitiikkaansa ennen kuin euroalue alkaa elpyä. Silloin Suomessakin on talouskasvu riittävää, jotta velkasuhde pysyy maltillisena ja lähtee lopulta laskuun. Vuoteen 2025 asti Suomen valtionlainoista erääntyy näillä näkymin vajaan kuuden miljardin euron edestä valtionlainoja vuositasolla (lähde Debt Management Annual Review 2012, Valtiokonttori). Mikäli Suomen valtionlainojen korot nousevat esimerkiksi kuluvan vuosikymmenen loppupuolella nopeasti 6%:iin, tarkoittaa se 330-350 miljoonan euron lisäystä per vuosi Suomen korkomenoihin (huomioimatta uuden nettolainanoton tarvetta). Tässä erittäin epätodennäköisessä skenaariossa korkomenot voisivat tällöin 2020 luvun alkupuolella kaksinkertaistua neljän miljardin paikkeille. Tämä skenaario siis edellyttäisi mm. Suomen talouden rakenteiden ja kestävyyden nopeaa rapautumista suhteessa muihin maihin. Pelkkä euron hajoaminenkaan tuskin riittäisi.

 

Nykyisessä masentuneessa taloudessa valtionvelan ylidramatisointi ja populistinen politisointi pitäisi lopettaa. Keskustelu pitäisi painottua talouskasvua ja kysyntää kasvattavaan talouspolitiikkaan sekä EKP:n ekspansiivisempaan rahapolitiikkaan tähtäävään lobbaukseen. Myös euroalueen on muutettava fiskaalipolitiikkaansa ongelmamaita myöden, mikä taas ei onnistu ilman komission ja rankaisijamaiden kuten Saksan poliittista muutosta. Nykyinen tiukan talouskurin fiskaalipolitiikka euroalueella on jo aiheuttanut tupla-v-liikkeen talousalueella eli uuden taantuman. Oikealla vastasyklisellä talouspolitiikalla jo menetetty talouskasvu viime vuosilta olisi kääntänyt velkasuhteet laskuun suurimmassa osassa Euroopan maista mukaan lukien Suomessa.

 

PS. Mainitsinko muuten, että Suomen nettokorkomenot ovat OECD maiden kolmanneksi pienimmät suhteessa bruttokansantuotteeseen. Silti valtionvelasta saadaan Suomessakin maailmanlopun asia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu