Aseveliakselin aika on ohi

Suomi on yhä kuuliainen jäsen Saksan johtamassa rangaistusryhmässä, joka ajaa euroalueen taloutta yhä ahtaammalle. Samalla koko EU:n poliittinen eheys ja perusta ovat uhattuna, mistä Italian poliittinen epävakaus on vain jäävuoren huippu. Ongelmamaiden taloudet painavat euron arvoa Saksan viennille edulliseksi, mistä rangaistuspolitiikan johtomaan koko kriisin ajan jatkunut massiivinen vaihtotaseen ylijäämä saa osaksi kiittää. Samalla saksalaisten yksityisen sektorin pääomavirta on kääntynyt kotimaisiin kohteisiin. Vaikka eurokriisin syyt ovat euron valuvioissa, on kriisissä kyse hyvin perinteisestä lamaantuneen kysynnän ja sitä kautta vajaakäyttöisen kapasiteetin ongelmasta.

 

Velan ja talouden vahvuuden suhteen Suomi on yhä kehittyvien talouksien ehdotonta kärkipäätä, mutta nykyinen valtion talouspolitiikka on heikentänyt tätä asemaa viimeiset kolme vuotta. Meidän on aika unohtaa sokea Saksan myötäily ja ottaa rohkeita askeleita korjataksemme kotimaista kysyntää sekä luomalla edellytyksiä talouden kasvulle.

 

Finanssikriisin tyyppisen massiivisen taantuman iskiessä Suomen kaltaisen kehittyneen talouden, jonka kansantaloudellinen rakenteellinen kestävyys ja kilpailukyky ovat suhteessa muihin maihin kärkipäätä, ei pidä murehtia lyhyen ja keskipitkän aikavälin julkisen talouden alijäämästä. Velkasuhde kasvaa yllättävän nopeasti lyhyellä aikavälillä, kun bruttokansantuote ja valtion verotulot kokevat hetkittäisen romahduksen. Nyt tuota romahdusta on pitkitetty väärällä talouspolitiikalla koko euroalueella mukaan lukien Suomessa.

 

Verojen korotukset, alimpien tuloluokkien tukien karsiminen ja kuntien valtionosuuksien leikkaukset tukahduttavat kotimaisen kysynnän. Samalla niin kotitaloudet kuin aloittavat ja pienyrittäjät painivat rahoitusongelmissa, mikä vaikeuttaa uusien innovaatioiden ja menestystuotteiden syntyä. Seurauksena työttömyys ja sen välilliset kustannukset kasvavat. Näillä Suomessakin käytetyillä ”talousopeilla” on pyritty pienentämään lyhyen aikavälin julkisen talouden alijäämää. Seurauksena alijäämät pienenevät odotettua hitaammin ja velkasuhde kasvaa odotettua nopeammin. Tulevaa talouskasvua sen sijaan syö kasvava rakenteellinen työttömyys.

 

Oheisista kuvista on nähtävissä, kuinka Suomi on julkisen velan suhteen erityisasemassa euroalueella. Olemme harvoja maita koko maailmassa kehittyneistä talouksista, jotka ovat nettovelattomia. Julkisen velan korkomenot ovat 90-luvun lamaa edeltävällä tasolla, jolloin velkamäärä oli viidesosa nykyisestä.  Suomen ulkomainen nettovarallisuusasema  on vahva. Toisin sanoen Suomen yksityisen ja julkisen sektorin saatavat ulkomailta ovat suuremmat kuin taloudelliset vastuut (kansantalouden velat) ulkomaille.

 

Suomen vaihtotase on lievästi negatiivinen ja pääomavirrat suuntaavat kotimaisten investointien sijaan ulkomaille. Ulkomaiset suorat investoinnit ovat lamaantuneita eikä yhteisöverokannan välttämätön alentaminen korjaa tilannetta, mikäli euroalueen kysyntä sekä kotimainen ostovoima ja sitä kautta kysyntä on nykyisellä urallaan.

Nykyisen hallituksen tulee ottaa rohkea linja, jossa elvytetään kotimaista kysyntää ja varsinkin kasvuyritysten rahoitusta. Lisäksi kilpailukykyä tulee vahvistaa edelleen yritysympäristöä parantamalla. Samalla hallituksen on irtauduttava Saksan johtamasta ”parempien” euromaiden tiukasta talouskurista ja ongelmamailta vaaditusta rangaistuspolitiikasta. Keinot tähän tiedetään, mutta rohkeus puuttuu. Poliittisen johdon on hyvä paistatella Saksan suosiossa eurovirkojen toivossa, mutta kansantalouden kunnossapito on kertaluokkaa tärkeämpää. Oikeaksi osoittautuva irtiotto voi vain parantaa Suomen asemaa Euroopan Unionissa niin poliittisesti kuin taloudellisesti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu